19.12.1997

Kokkolan käräjäoikeuden tuomio 10.5.1996

A:n alaikäisen lapsensa C:n edustajana B:tä vastaan ajamasta kanteesta käräjäoikeus totesi riidattomiksi muun muassa seuraavat seikat: Avioeroon tuomitut A ja B olivat sopineet 8.8.1992 syntyneen lapsensa C:n huollosta ja asumisesta siten, että lapsi oli vanhempiensa yhteishuollossa ja asui äidin luona. Tapaamisoikeudesta oli sovittu, että lapsi tapasi isäänsä joka toinen viikonloppu perjantai-illasta sunnuntai-iltaan sekä kahtena ja puolena arkipäivänä viikossa isän vapaapäivinä, joista isä ilmoitti etukäteen. Kesälomalla lapsi oli kaksi viikkoa isän luona ja kaksi viikkoa äidin luona. Talvilomalla lapsi vietti viikon isän luona ja viikon äidin luona. Joulupyhinä lapsi oli vuorovuosin toisen vanhemman luona. Tapaamisoikeutta oli sovittu tarkistettavan lapsen koulun aloittamisen yhteydessä tai toisen vanhemman muuttaessa eri paikkakunnalle. Sopimus lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta oli asianomaisen sosiaaliviranomaisen vahvistama.

Lapsen elatuksesta A ja B eivät kuitenkaan olleet päässeet sopimukseen. Lapsen elatuksen tarpeena voitiin pitää 2 500 markkaa kuukaudessa. Lapsesta maksettiin A:lle lapsilisänä 735 markkaa kuukaudessa ja A vastasi lapsen päivähoitomaksusta, joka oli 667 markkaa kuukaudessa. A:n nettotulot olivat noin 11 000 markkaa kuukaudessa ja B:n noin 7 000 markkaa kuukaudessa. B oli avioitunut uudelleen ja hänellä oli elatusvelvollisuus tuossa avioliitossa 18.4.1996 syntyneestä lapsesta. B:n perheen asuntoluoton hoitokustannukset ja muut asumiskulut olivat kuukaudelta yhteensä noin 4 500 markkaa. B:n puoliso oli tällä hetkellä äitiyslomalla ja hänen nettotulonsa kuukaudessa olivat noin 4 800 markkaa. B oli pitänyt C:tä luonaan siinä laajuudessa kuin tapaamisoikeudesta tehty sopimus osoitti.

Käräjäoikeus lausui, että vanhemmat olivat yksimieliset siitä, että lapsen elatuksen tarvetta arvioitaessa voitiin tällä hetkellä pitää lähtökohtana 2 500 markan kustannuksia sisältäen 667 markan päivähoitomaksun. Näin ollen ja kun lapsilisä oli nimenomaan yhteiskunnan lapsen elatukseen ohjaamaa tukea, lapsen elatuksen laskennalliseksi tarpeeksi saatiin tässä tapauksessa 1 765 markkaa kuukaudelta. Mikäli elatusvelvollisuuden jakautuminen perustettaisiin pelkästään vanhempien tulojen osoittamaan suhteeseen, vastaajan maksettavan elatusavun määräksi muodostuisi 686 markkaa kuukaudelta. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan lapsen elatuksen tarvetta ei kuitenkaan voitu määritellä pelkästään sanotun laskelman avulla, koska lapsen kulutus ja myös elatustarve kasvoi iän myötä. Toisaalta tässä tapauksessa lapsen vanhemmat olivat sopineet poikkeuksellisen laajasta tapaamisoikeudesta. Tämä alensi B:n maksettavaksi tulevan elatusavun määrää. Elatusavun kohtuullisuutta arvioitaessa oli otettava huomioon myös B:n elatusvastuu 18.4.1996 syntyneestä lapsesta. Näin ollen käräjäoikeus ottaen huomioon lapsen iän, tämän aikaisemman elintason, laajaksi sovitun tapaamisoikeuden sekä B:n elatuskyvyn piti kohtuullisena elatusavun määränä nykyisen tapaamisoikeuden jatkuessa 500 markkaa ja tämän jälkeen lapsen aloittaessa koulunkäynnin 700 markkaa kuukaudessa. Sen vuoksi käräjäoikeus velvoitti B:n suorittamaan C:lle elatusapuna 500 markkaa kuukaudessa, kunnes lapsi aloitti koulunkäynnin, ja sen jälkeen 700 markkaa kuukaudessa.

Vaasan hovioikeuden tuomio 19.9.1996

Hovioikeus, jonne sekä C A:n edustamana että B valittivat, arvioi lapsen elatuksen tarpeen samalla tavoin kuin käräjäoikeus ja otti vanhempien elatuskykyä tarkastellessaan huomioon käräjäoikeuden mainitsemat seikat.

Hovioikeus katsoi, että käräjäoikeuden tuomitsema elatusapu oli lapsen elatustarve huomioon ottaen riittämätön, vaikka hovioikeus oli käräjäoikeuden tapaan ottanut huomioon sen, että lapsi oli sopimuksen mukaan ja myös käytännössä ollut poikkeuksellisen paljon isänsä luona. Hovioikeus katsoi, että kohtuullinen isän elatuskykyä ja lapsen tarvetta vastaava elatusapu oli 650 markkaa kuukaudessa, kunnes lapsi aloitti koulunkäynnin, ja tämän jälkeen 900 markkaa kuukaudessa. Hovioikeus korotti B:n C:lle maksettavaksi tuomitun elatusavun sanottuihin määriin.

Perustelut

A ja B ovat tehneet 8.8.1992 syntyneen lapsensa C:n huollosta ja tapaamisoikeudesta käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän sopimuksen. Tapaamis- ja luonapito-oikeus ovat sopimuksen mukaan niin laajat, että äidin luona asumaan määrätty lapsi itse asiassa viettää puolet ajasta isänsä luona. Sopimus on sovittu tarkistettavaksi lapsen aloittaessa koulunkäyntinsä tai toisen vanhemman muuttaessa eri paikkakunnalle. Asiassa on riidatonta, että tapaaminen ja luonapito ovat toteutuneet sovitulla tavalla.

Lapsen elatuksesta annetun lain 4 §:n mukaan lapselle voidaan vahvistaa suoritettavaksi elatusapua, jos vanhempi ei muulla tavoin huolehdi lapsen elatuksesta taikka jos lapsi ei pysyvästi asu vanhempansa luona. Lain 2 §:n 1 momentin mukaan vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta kykynsä mukaan ja elatuskykyä arvioitaessa otetaan huomioon muun muassa käytettävissä olevien varojen määrä sekä vanhempien lakiin perustuva muu elatusvastuu.

Asianosaisten nettotulot kuukaudessa ovat, A:n noin 11 000 markkaa ja B:n noin 7 000 markkaa. B:llä on uudesta avioliitostaan vuonna 1996 syntynyt lapsi, jota hän myös on velvollinen elättämään.

Jutussa on kysymys siitä, onko B nykyisen tilanteen vallitessa velvoitettava suorittamaan C:lle elatusapua vai voidaanko hänen erityisesti edellä selostetun laajan tapaamis- ja luonapito-oikeuden johdosta katsoa osaltaan huolehtivan lapsen elatuksesta muulla tavoin. Lisäksi kysymys on siitä, onko nyt edellytyksiä vahvistaa elatusapu myös lapsen koulunkäynnin aloittamisen jälkeisen ajan osalta.

Jutussa on riidatonta, että B vastaa lapsen päivittäisistä elinkustannuksista laajan tapaamis- ja luonapito-oikeuden puitteissa yhtä suuressa määrin kuin A. B:n luona ollessaan lapsi ei tarvitse päivähoitoa, joten lapsi on päivähoidossa vain noin puolet kuukaudesta ja päivähoitomaksuna peritään noin puolet siitä, mitä lapsen kokoaikainen hoito edellyttäisi. Tämä vähentää A:lle päivähoidosta aiheutuvia kustannuksia. B on myös ilmoittanut ostaneensa lapselle jonkin verran vaatteita ja leluja sekä vastanneensa lapsen lääkäri- ja neuvolakäynneistä lääkekuluineen samoin kuin lapsen parturikustannuksista. Tätä ilmoitusta A ei ole kiistänyt. Ottaen huomioon B:n A:ta huomattavasti alemmat tulot sekä hänen muun elatusvelvollisuutensa, B:n voidaan kerrotuissa oloissa katsoa osaltaan huolehtivan C:n elatuksesta siinä määrin kuin hänen oma elatusvastuunsa edellyttää. Tämän vuoksi ei ole edellytyksiä vahvistaa hänen suoritettavakseen elatusapua. Alempien oikeuksien ratkaisujen nojalla suoritettujen elatusmaksujen palauttamiseen ei kuitenkaan ole perusteita.

Tässä vaiheessa ei ole tiedossa, miten lapsen koulunkäynnin aloittaminen vaikuttaa edellä kerrottuihin olosuhteisiin. Sen vuoksi ei nyt ole edellytyksiä velvoittaa B:tä suorittamaan C:lle elatusapua myöskään tuosta myöhemmästä ajankohdasta lukien.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio sekä käräjäoikeuden tuomio kumotaan. Kanne hylätään. B ei kuitenkaan ole saava takaisin elatusapuja, jotka hän ehkä on jo käräjäoikeuden tuomion sekä hovioikeuden tuomion perusteella suorittanut.